Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on elinalueita valloittava tulokaslaji, lähtöisin Itä-Aasian maista. Supikoiria vapautettiin turkiseläimeksi läntiseen Neuvostoliittoon vuosina 1930- 1950. Jonkin aikaa sitten julkaistussa DAISE hankkeessa supi listattiin 100:n eniten vahinkoa aiheuttaviin eläinlajien joukkoon. Supikoiran on todettu aiheuttavan merkittävää ekologista haittaa alkuperäiselle eläimistölle alueilla joille se on levittäytynyt. Levittäytymisalue on 1,4 miljoonaa km² laaja Euroopassa.

Pohjoismaat ovat hyväksyneet joukon kansainvälisiä ja kansallisia sopimuksia, direktiivejä ja ympäristötavoitteita, ja siksi meidän on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin estääksemme vieraslajien vakinaistumisen maihimme. Mikäli vieraslaji on jo vakinaistunut maahan, populaatiot on joko hävitettävä tai ne on rajoitettava hallittavalle tasolle ja samalla on estettävä niiden leviäminen muihin maihin.

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on ainoastaan satunnaisia supikoiraesiintymiä. Kuitenkin, viime talvien leudot talvet pohjoisessa ovat vahvistaneet supikoiran kykyä selviytyä ja lisääntyä näillä alueilla. Aiemmin supikoira ei kyennyt lisääntymään pohjoisilla alueilla.

Meneillään olevassa LIFE+-hankkeessa kehitetään innovatiivisia keinoja, joita voidaan hyödyntää supikoiran paikantamiseen ja hävittämiseen. Käytännön työ ja tutkimus kulkevat hankkeessa rinnakkain, tukien ja tehostaen toisiaan. Elleivät kaikki Pohjoismaat osallistu hankkeeseen, työ on kuitenkin tehotonta ja lähes turhaa. Erityisesti Suomen osallistuminen on tärkeää, sillä supikoirakanta on meillä jo vakiintunut, ja eläimiä leviää maastamme Ruotsiin ja Norjaan.

Tämän projektin puitteissa haluamme jakaa tietoa ja toimintatapoja naapurimaidemme kanssa, sekä myös muiden maiden kanssa, jotka taistelevat saman ongelman kanssa. Haluamme luoda tapoja hävittää supikoirapopulaatio, jotka sopivat moniin eri ilmastoihin ja luonnonoloihin, soveltuen alueille, jossa on sekä tiheä että harva supikoirapopulaatio. Osassa Suomea, jossa supikoira on esiintynyt jo monia vuosia, on suurta kokemusta supikoiran pyynnistä ja metsästyksestä. Kuitenkin hankeen puitteissa kehitetyt toimintatavat voivat auttaa Suomea ja Tanskaa pyrkimyksissään estää supikoiran leviäminen uusille alueille. Ellei nyt tehdä mitään, supikoiran leviämisen estäminen Ruotsiin ja Norjaan on todennäköisesti mahdotonta jatkossa. Populaation vakiinnuttua, sen pitäminen hallittavalla tasolla on huomattavasti kalliimpaa kuin estää sen leviäminen maihin nyt.

Supikoira lisääntyy hyvin tehokkaasti. Se voi synnyttää jopa 18 pentua (pentueen keskikoko on 10 pentua), ollen näin tehokkain lisääntyjä kaikista nisäkäspetoeläimistä. Alueilla jossa luonnollisia vihollisia ei ole, supikoirapopulaatio voisi viidessä vuodessa teoreettisesti nousta jopa 10 000 yksilöön. Suomalaisessa tutkimuksessa on osoitettu, että kustannukset, jotka vaaditaan supikoiravahinkojen minimoimiseksi kosteikkoalueilla, nousevat vuosittain jopa 3,3 euroon hehtaarille. Ruotsissa on 9 miljoonaa hehtaaria kosteikkoalueita, joten ellei supikoiran leviämistä maahan estetä nyt, sen pitäminen hallittavalla tasolla kosteikkoalueilla tulisi maksamaan 29,7 miljoonaa euroa vuosittain.

Hankkeen avulla käytännön työ on saatu käyntiin myös Suomessa ja Tanskassa. Hankeen aikana Suomella ja Tanskalla on aikaa kehittää oma verkosto ja rahoitus, jonka avulla työ voi jatkua projektin päätyttyä.

Hankkeen aikana kehitetyt menetelmät sekä EWS-järjestelmä on sellaisenaan suoraan käytettävissä supikoirapopulaation hallintaan muissa Euroopan maissa sekä myös muihin vieraslajeihin, erityisesti niihin jotka elävät perhe- tai muissa sosiaalisissa ryhmissä. Hanke toimii osoituksena ja innostuksena vieraslajistrategian toteuttamiselle Euroopassa.

Jotta hankkeen aikana kerätyt kokemukset ja tulokset saadaan tiedotettua, hankeen lopussa tullaan pitämään kansainvälinen konferenssi.