Biologista monimuotoisuutta koskeva Yhdistyneiden kansakuntien sopimus (Convention on Biological Diversity, CBD) on laajin sopimus, jossa tehdään linjauksia kansainvälisistä keskeisimmistä biodiversiteettiä koskevista tavoitteista. Sopimus astui voimaan joulukuussa 1993, ja vuonna 2010 siihen kuului 193 jäsenmaata. Sopimuksen artiklassa 8 todetaan, että jäsenmaiden tulee, sikäli kuin se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, estää sellaisten vieraslajien maahanpääsy, jotka uhkaavat ekosysteemejä, elinympäristöjä tai lajeja ja rajoittaa niiden leviämistä tai hävittää ne. Sopimus myös lisää vastuuta kansallisten vieraslajistrategioiden laatimiseen
Vuonna 1979 hyväksyttiin Bonnin yleissopimus (The Convention on the Conservation of Migratory Species of Wild Animals) muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta. Sopimuksen mukaan sopimusosapuolet pyrkivät torjumaan, vähentämään tai säätelemään tekijöitä, jotka vaarantavat lajin säilymisen tai saattavat lisätä tätä vaaraa. Käytettäviin keinoihin kuuluu, että vierasperäisten lajien istuttamista säädellään tarkoin tai ryhdytään säätelemään taikka hävittämään jo istutettua vierasperäistä lajia.
Vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskeva yleissopimus eli Ramsarin sopimus (SopS 3/1976) (The Convention on Wetlands of International Importance), koskee ensisijaisesti erilaisia kosteikkoja. Ramsarin sopimuksen strategisessa suunnitelmassa vuosille 2009-2015 on haitallisia vieraslajeja koskevat tavoitteet. Vuoteen 2015 mennessä osapuolten velvollisuutena on tehdä kansallinen inventaario niistä haitallisista vieraslajeista, jotka tällä hetkellä mahdollisesti vaikuttavat vesistöjen ekologisiin ominaisuuksiin, erityisesti Ramsar-alueisiin. Osapuolten velvollisuutena on sekä kehittää ohjeita ja edistää menettelytapoja ja toimintaa vieraslajien torjumiseksi, rajoittamiseksi tai hävittämiseksi kosteikkoalueilla. Osapuolten tulee myös tunnistaa alueellaan kokonaisvaltaisesti ne ongelmat, joita vieraslajit aiheuttavat kosteikkoekosysteemeille. Vuoteen 2015 mennessä kansalliset menettelytavat vieraslajien valvontaan ja hallintaan kosteikkoalueilla tulee olla käytössä.
Euroopan neuvoston strategia vieraslajeista (2003) (Bernin sopimus) on uraauurtava ensiaskel eurooppalaiseen kokoavaan kehykseen vieraslajeista; vuonna 2003 hyväksyttiin Bernin yleissopimukseen (1979) liittyvä haitallisia vieraslajeja koskeva Euroopan laajuinen strategia. Sopimuksessa on esitetty tavoitteena, että eri maissa laaditaan kansalliset vieraslajistrategiat ja toimintaohjelmat.
Itämeren suojelukomissio HELCOM (Helsinki Commission) perustettiin vuonna 1974. Itämeren suojelun yleissopimus eli ns. Helsingin sopimus solmittiin vuonna 1980. HELCOM:ssa toimivat kaikki Itämeren rantavaltiot yhdessä Euroopan Unionin kanssa. Komission laatiman Itämeren suojelun toimintaohjelman tavoitteena on tervehdyttää Itämeri ja palauttaa sen hyvä tila vuoteen 2021 mennessä. Ohjelma kattaa Itämeren keskeisimmät kysymykset, mukaan lukien meriluonnon monimuotoisuuden ja luonnon tilan säilyttämisen.
NOBANIS (European Network on Invasive Alien Species) on alueellinen vieraslajitiedonvälityskanava, joka perustettiin alkujaan Pohjoismaiden ministerineuvoston aloitteesta. Mukana tiedonvälitysverkostossa ovat Pohjoismaat, Baltian maat, Saksa, Puola, Venäjä, Hollanti, Slovakia, Irlanti sekä Itävalta, ja tulossa on uusia EU-maita. Verkoston tärkein tehtävä on toimia tiedotuskanavana, koordinoida vieraslajitoimintaa, tuoda esille haitallisten vieraslajien aiheuttamia ongelmia ja löytää keinoja niiden ratkaisemiseksi.
NOBANIS osallistuu parhaillaan EU:n riskinarviointi- ja ennakkovaroitusjärjestelmän valmisteluun. NOBANIS-vieraslajisivulle kerätään ja päivitetään osallistujamaista ajankohtaista tietoa ja tausta-aineistoja vieraslajeista. Sivuilla on muun muassa vieraslajitietokanta, jonne maat ovat keränneet tietoja vieraslajeistaan, sekä pilottina vieraslajivaroitusjärjestelmä (”alert”), jossa ilmoitetaan alueella havaittuja haitallisia vieraslajeja, joista halutaan tiedottaa tai saada lisätietoja.
EU:n toiminta haitallisten vieraslajien torjumiseksi:
Maaliskuussa 2010 hyväksyttiin EU:n uusin biodiversiteettiä koskeva tavoite pysäyttää luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden häviäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja ennallistaa niitä niin paljon kuin mahdollista sekä tehostaa EU:n toimia maapallon luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi. Haitalliset vieraslajit oli listattu yhdeksi tärkeimmistä uhkatekijöistä luonnon monimuotoisuudelle.
EU:n kuudennen ympäristöohjelman (2002 – 2012) 6. artiklan mukaisesti luonnonsuojelua ja biologista monimuotoisuutta koskevat tavoitteet ja ensisijaiset toimet sisältävät mm. seuraavat tavoitteet: Pysäytetään biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen ja pyritään saavuttamaan tämä tavoite vuoteen 2010 mennessä muun muassa ehkäisemällä ja lieventämällä vieraslajeista ja genotyypeistä aiheutuvia vaikutuksia. Lisäksi ohjelmassa pyritään kehittämään toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä ja valvoa vieraslajien, myös vieraiden genotyyppien, leviämistä.
EU:n komission biodiversitettipolitiikkaa koskevassa tiedonannon liitteessä (2006) kannustetaan jäsenmaita valmistelemaan kansalliset vieraslajistrategiat vuoteen 2007 mennessä ja toimeenpanemaan ne vuoteen 2010 mennessä.
EU:n nykyistä vieraslajeihin liittyvää lainsäädäntöä:
Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu neuvoston direktiivi eli lintudirektiivi (ETY) 79/409 ja luonnonvaraista eläimistöä, kasvistoa ja luontotyyppejä koskeva nk. luontodirektiivi (ETY) 92/43 ovat Euroopan yhteisön keskeiset luonnonsuojelusäädökset. Lintudirektiivin yleistavoite on ylläpitää kaikki Euroopan luonnonvaraiset lintukannat sellaisella tasolla, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia. Luontodirektiivin yleistavoite on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana.
EU:n vieraslajistrategia:
Euroopan komissio antoi joulukuussa 2008 tiedonannon Tavoitteena haitallisia vieraslajeja koskeva EU:n strategia. Se oli ensimmäinen vaihe kohti EU:n strategiaa vieraslajien aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi. Komissio valmisteli ehdotustaan vuosina 2009 – 2010 esitettäväksi EU:n laajuiseksi strategiaksi, jolla pyritään vähentämään huomattavasti haitallisten vieraslajien vaikutuksia Euroopan biologiseen monimuotoisuuteen. EU:n vieraslajistrategian on määrä valmistua vuoden 2011 aikana.
Kansallinen lainsäädäntö ja toimet:
Supikoira määritellään metsästyslaissa (615/1993) riistaeläimeksi. Laki metsästyslain muuttamisesta (159/2011) määrittelee, että vierasperäisen lintu- tai nisäkäslajin luontoon laskeminen ilman Suomen riistakeskuksen lupaa on kielletty. Riistaeläimen metsästämiseen tai pyydystämiseen tarvitaan aina voimassa oleva metsästyskortti, eli henkilöllä täytyy olla suoritettuna kyseisen vuoden riistanhoitomaksu voidakseen pyydystää tai lopettaa supikoiran (Laki riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain muuttamisesta 160/2011). Metsästysasetuksessa (666/93) määritellään tarkemmin millaisin pyyntimenetelmin supikoiria on mahdollista metsästää (Huom. Valtioneuvoston asetus metsästysasetuksen muuttamisesta 170/211).
Luonnonsuojelulaissa (1096/1996) määritellään myös, ettei vierasperäistä lajia saa levittää luontoon.
Eläinsuojelulaissa (247/1996) säädetään eläinten lopettamisesta.
Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ja toimintaohjelma 2006 – 2016 sisältää tavoitteen vieraslajistrategian laatimiseen Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön varmistamiseksi.
Kansallisen vieraslajistrategian ja siihen liittyvien toimenpide-ehdotusten valmistelu käynnistettiin kesällä 2008. Helmikuussa 2009 maa- ja metsätalousministeriö asetti työryhmän, jossa on ollut laajasti ehdotettuina eri asiantuntija- ja intressitahot. Valmistelussa vieraslajien tarkastelu jaettiin viiteen ryhmään, joista ryhmä 3) käsittelee maaselkärankaisia, joihin supikoirakin luetaan. Vieraslajistrategia valmistunee vuoden 2011 aikana.
