Havainnointijärjestelmän luominen
Supikoirakannan tilaa tulisi seurata erityisen tarkasti Suomen riistakeskuksen Lapin alueen valtakunnan rajaan ulottuvissa kunnissa, etenkin Simon-, Keminmaan- ja Tornion riistanhoitoyhdistyksissä. Tavoitteena tulisi olla pitkäaikaisen seurannan järjestäminen siten, että supikoirien ilmaantuessa alueelle voitaisiin niiden aktiivinen metsästys käynnistää mahdollisimman nopeasti. Tavoitteena tulisi olla supikoiravapaa-alue.
Tässä suunnitelmassa ehdotetaan laadittavaksi supikoirien levittäytymisen kannalta kriittisille alueille pysyvä varhaisvaroitusjärjestelmä (EWS, Early warning system). Järjestelmän ylläpitoa varten tulisi saada rahoitusta esimerkiksi valtion varoista tai Euroopan Unionilta. Järjestelmän luominen ja ylläpito on kansallinen ja kansainvälinen tehtävä, josta hyötyy laaja intressiryhmä. Sen avulla on mahdollista reagoida tehokkaasti supikoirien saapumiseen alueelle ja täyttää kansalliset ja kansainväliset Suomea koskevat velvoitteet supikoirakannan levittäytymisen estämiseksi. Näin ollen ongelman ratkaisemiseksi luotavan järjestelmän kustannukset ja velvoitteet eivät voi kaatua yksittäisten harrastajaryhmien harteille.
Hajupostit
Pienpetojen runsauden selvittämiseksi joltain alueelta on kehitetty Pohjois-Amerikassa erityinen hajupostimenetelmä (esim. Linhart & Knowlton 1975, Kauhala 1994). Hajuposti on noin neliömetrin suuruinen, tasoitettu hiekkakenttä, jonka keskelle on asetettu eläimiä houkuttavalla hajusteella kasteltu keppi. Yleisesti houkuttimena käytetään noin 25 sentin mittaista kaupalliseen Grey Ambush –nimiseen hajusteeseen kasteltua puutikkua. Grey Ambush –hajusteen on useissa tutkimuksissa havaittu toimivan hyvin supikoirien houkuttelemiseksi (mm. Kauhala 1994, Majasaari 1994).
Hajuposti rakennetaan päivällä ja yön aikana hajusteen houkuttelemat eläimet käyvät jättämässä pehmeään hiekkakenttään jälkensä. Jäljet pyyhitään ja jälleen seuraavana yönä yöaktiiviset petoeläimet käyvät haistelemassa houkutusaineella kasteltua tikkua ja näin paljastavat liikkeensä. Supikoirat usein pyörivät tikun päällä ja näin niiden karvoja löytyy tikusta, mikä helpottaa lajin määrittelemistä (Mikkola, suullinen ilmoitus).
Hajuposteja tulisi ylläpitää kesäaikaan kaikkein kriittisimmillä rajanylityspaikoilla tai niiden läheisyydessä, jotta supikoirien mahdollinen liikkuminen alueella paljastuisi. Hajupostien avulla voidaan tarkkailla myös esimerkiksi jonkin kriittisen vesilintujen pesimäympäristön supikoiratilannetta ja supikoirien metsästyksen tarvetta. Yhdistämällä hajupostien käyttö ja riistakamerat voidaan paikallisesti arvioida ja seurata alueella esiintyvien supikoirien määrää. Houkutushajujen ja riistakameroiden avulla on arvioitu ruotsalaista
supikoirakantaa lähinnä Norrbottenissa. Syys-joulukuun ajaksi asennettiin 50 riistakameraa oletetuille supikoirien kulkureiteille. Jo neljän vuorokauden kuluttua ensimmäinen supikoira paljasti olemassaolonsa kuvauttamalla itsensä Haaparannassa sijainneessa kamerassa. Kun alueella on tiedossa radiomerkittyjen yksilöiden määrä, on mahdollista arvioida supikoirien kokonaismäärää hajupostien ja riistakameroiden avulla. Näin tehtiin ruotsissa ja jo aikaisemmin Yhdysvalloissa harmaaketun osalta (Dahl ym. 2009).
Haaskat
Haaskoja perustamalla voidaan kerätä/houkutella alueelle kulkeutuvat supikoirat pysähtymään ja paljastamaan liikkeensä. Haaskojen läheisyydestä supikoirien metsästäminen onnistuu hyvin sekä luolakoirien että pysäyttävien koirien avustuksella. Haaskat lisäävät pyyntitehoa. Pyynnin tulee kuitenkin olla erityisen tehokasta, mikäli haaskoja ylläpidetään. Muuten on vaarana, että ne ainoastaan lisäävät alueen supikoirakantaa ja ylläpitävät niiden hyvää fyysistä kuntoa ja lisääntymistehoa.
Riistakamerat
Riistakameroita tulisi käyttää supikoirien kulkupaikoilla yhdistettynä hajuposteihin ja haaskoihin. Nykyteknologia mahdollistaa kuvan lähettämisen suoraan kännykkään lähes reaaliajassa. Kun kamera taltioi kuvan supikoirasta, on sen aktiivinen metsästäminen mahdollista käynnistää mahdollisimman pian esimerkiksi pysäyttävän koiran avulla.
Riistakameroita tulisi hyödyntää entistä enemmän supikoirakannan määrittelemiseksi ja havaitsemiseksi tietyllä alueella. Kameroiden avulla voidaan havaita alueelle saapuvat yksilöt ja niitä voidaan käyttää varhaisvaroitusjärjestelmän, hajupostien sekä haaskojen yhteydessä.
Kannan määrittäminen
Supikoirien lukumäärää ei ole nykymenetelmin kyetty arvioimaan luotettavasti. Kannan runsauden määrittäminen olisi tärkeää muun muassa erilaisten toimenpiteiden käyttöönottoa ja järkevää kohdentamista aloitettaessa.
Tehopyynnin järjestäminen
Supikoira on levittäytynyt Suomessa niin laajalle alueelle, että sen hävittäminen lienee mahdotonta. Suomen riistakeskuksen Rannikko-Pohjanmaan-, Pohjanmaan- ja Oulun saaristoalueilla supikoirien tehopyynnillä saattaisi kuitenkin olla vaikutusta lajin leviämisen estämiseksi Ruotsiin. Erityisen tärkeää olisi järjestää tehopyynti ja pyrkiä aikaansaamaan supikoiravapaa vyöhyke merilapin alueelle. Merenkurkun saariston supikoirakanta tulisi pyrkiä pitämään niin harvana kuin mahdollista. Riittävän tehokkaan pyynnin järjestäminen vaatii sekä taloudellisia että aineellisia resursseja sekä suuren määrän työtä. Tehopyynnin aikaansaaminen ja onnistuminen vaatii myös pyynnin koordinoimista ja pyytäjien innostamista. Tehopyynnin järjestämisen yhteydessä tulisi tarkastella niin sanotun tapporahan käyttöönoton mahdollisuuksia. Tällainen pyynnin tulokseen sidoksissa oleva korvaus lisäisi pyynti-intoa ja kannustaisi pyytäjiä kehittämään ja lisäämään pyyntivälineitään ja –taitojaan.
Loukkupyynti
Loukkupyynti on yleisin supikoirien pyyntimenetelmä. Supikoirasaaliista saadaan erilaisilla elävänä pyytävillä loukuilla yli 50 prosenttia (Kauhala, suullinen ilmoitus, Helle & Kauhala 1987). Loukkupyynti vaatii riittävän määrän pyydyksiä sekä paljon aikaa niiden kokemiseen. Elävänä pyytävät loukut tulee metsästyslainsäädännön mukaisesti kokea vähintään kerran vuorokaudessa. Elektronisten valvontalaitteiden avulla pyyntilaitteiden kokeminen olisi mahdollista saada vähemmän aikaa vieväksi. Metsästyslainsäädäntöön ehdotetaan tehtäväksi muutos, joka selkiyttäisi elektronisten laitteiden käyttämisen luvallisuutta supikoirien pyydystämiseksi. Elektronisia laitteita hyödynnettäessä voisi pyytäjää velvoittamaan käymään tarkistamassa pyyntilaite esimerkiksi muutaman vuorokauden välein. Tämä on tarpeen jo käytännön syistä, sillä pyytäjän tulee pyynnin tehon varmistamiseksi tarkistaa aika ajoin toimiiko pyyntilaite oikein ja onko syötitys kunnossa, sillä lämpimään aikaan myös syöttien vaihtaminen on tarpeen riittävän usein.
Loukkupyynti ei sovellu ainoana pyyntimenetelmänä supikoirien tehopyyntiin, sillä kokeneet yksilöt eivät mene pyydyksiin vaan vaativat aktiivisten pyyntimenetelmien yhdistämistä loukkupyyntiin. Isojen alueiden loukuttaminen on myös erityisen työlästä vieden kohtuuttomasti pyytäjien aikaa. Loukkupyynti sopiikin paremmin selkeästi rajattujen alueiden täsmäpyyntiin.
Kaikkia metsästäjiä tulisi innostaa loukkupyynnin harjoittamiseen. Tehopyyntimielessä voidaan jokin tietty supikoirien käyttämä alue loukuttaa sijoittamalla alueelle suuri määrä pyydyksiä samanaikaisesti. Tällaiseksi kohteeksi soveltuvat esimerkiksi rehevät lintuvedet tai jokin supikoirien yleisesti käyttämä elinalue tai rajanylityspaikka. Loukkupyynnin huonona puolena on se, että talven tullen loukuttaminen muuttuu tehottomaksi supikoirien vähäisen liikkumisen takia. Parasta loukuttamisaikaa on loppukesä-alkusyksy sekä kevät, joskin suurin osa saaliista koostuu syyspuolella saaduista nuorista yksilöistä.
Loukkupyynnin tulisi aina olla suunnitelmallista ja jatkuvaa. Kirjallinen suunnitelma lisää pyynnin tarkoituksenmukaisuutta ja suunnitelman avulla on helpompi toteuttaa pyynti riittävän tehokkaasti, kun jo etukäteen on päätetty pyyntiponnistuksen määrä, mistä ei lipsuta. Pyydysten määrä tulee suhteuttaa pyyntialueen kokoon ja pyydysten sopiviin sijaintipaikkoihin. Saaliskirjanpito on tärkeää pyynnin vaikutusten arvioimiseksi.
Käytettävissä on erilaisia pyydysmalleja verkkoloukuista itse rakennettuihin puisiin pyydyksiin. Molemmista päistä avoimet ja ylhäältä alas tippuvat on havaittu pyyntiteholtaan paremmiksi kuin pienet yhdestä päästä pyytävät loukut. Pienempien loukkujenkin käyttö on kuitenkin suotavaa niiden helpon liikuteltavuuden vuoksi.
Haaskapyynti
Haaskojen perustaminen houkuttelee supikoiria helpon ravinnon toivossa. Haaskapyynti puolestaan vaatii erityistä sinnikkyyttä ja hyvää ampumavälineistöä valovoimaisine kiikareineen. Haaskalta on mahdollista saada saaliiksi myös arkoja yksilöitä, jotka eivät erehdy loukkuihin.
Haaskoja ei kannata perustaa montaa sillä eläimille jää liikaa mahdollisuuksia saada syötyä näyttäytymättä metsästäjälle. Jos haaskoja on pienellä alueella useampia, tulee niiltä kaikilta kytätä ahkerasti. Haaskapyynti vaatii tuntien istumista pimeään aikaan. Syksystä kevääseen ajoittuvana aikana kyttäyskopissa tulisi olla jonkinlainen lämmitin, että passissa viihtyy. Sitkeä kyttääjä voi kuitenkin onnistua kaatamaan suuren määrän supikoiria parhaina öinä – etenkin alkusyksystä. Keinovalon käyttö haaskapyynnin yhteydessä olisi tehokasta, mutta nykylainsäädännön mukaisesti se on kiellettyä.
Haaskaa perustettaessa tulee ensimmäiseksi kysyä lupa maanomistajalta. Haaskaksi kelpaa riistaeläinten ja luonnonvaraisten kalojen saalistähteet. Haaskana voidaan käyttää myös sian ruhoja tai viljeltyä kalaa, kunhan haaskapaikan ilmoittaa kunnaneläinlääkärille ja maastoon viedyistä sivutuotteista pidetään kirjaa. Lisätietoa haaskan perustamisesta ja ajankohtaisen lainsäädännön aiheeseen liittyen löytää.
Elintarviketurvallisuusviraston internetsivuilta: www.evira.fi. Lisätietoa saa myös haaskan perustamispaikan kunnaneläinlääkäriltä.
Rautapyynti
Supikoirien rautapyynti on laillista heti tappavia läpimenorautoja käytettäessä. Polkuraudat ym. elävänä kiinniottavat raudat ovat kiellettyjä pyyntimenetelmiä. Supikoiran kokoisen eläimen rautapyynnissä tulee käyttää erityistä huolellisuutta ja pyytäjän täytyy varmistua, ettei mikään muu eläin tai esimerkiksi koira pääse laukaisemaan rautoja. Supikoiralle voidaan periaatteessa asettaa heti tappavat raudat esimerkiksi luolastoon, kunhan kaikki muut kulkuaukot tukitaan ja rautojen käyttämisestä varoitetaan näkyvästi. Huomioitava on, että supikoiran haistava luolakoira pyrkii kaivautumaan eläimen lähelle, jolloin se saattaa päästä laukaisemaan huonosti asetetut raudat. Supikoiralle asetettuja rautoja ei missään tapauksessa pitäisi jättää pitkäksi aikaa maastoon, vaikka muiden eläinten pääsy niihin olisikin periaatteessa estetty.
Metsästys pysäyttäviltä ja ajavilta koirilta (kuva Ringosta haukkumassa 2 supikoiraa)
Pysäyttävät koirat ovat tehokkaita supikoiranpyynnissä erityisesti sellaisilla rajatuilla alueilla, missä kanta on runsas. Supikoirien pysäyttäjäksi soveltuvat hyvin varsinaisten pysäyttäviksi ja haukkuviksi luettavien rotujen lisäksi myös ajavat koirat, sillä supikoirat eivät yleensä liiku koiran edellä pitkiä matkoja vaan antautuvat seisontahaukkuun tai piiloutuvat esimerkiksi luolaan, juurakon suojaan tai rakennuksen alle. Ajavien koirien etuna on niiden luontainen taipumus jäljittää eläintä hyvin vanhasta ja pitkästäkin jäljestä. Myös loukkaantuneiden tai haavoittuneiden yksilöiden jäljestämisessä ajavat koirat ovat käyttökelpoisia. Varsinaisten pysäyttävien koirien etuna on niiden turvallisempi käyttömahdollisuus pienillä tai tiealueiden rajaamilla pyyntipaikoilla, sillä ne työskentelevät lähempänä ohjaajaansa.
Ilta- ja aamuhämärissä liikutaan koiran kanssa supikoirien oletetuilla kulkupaikoilla, vesistöjen, haaskojen ja luolastojen läheisyydessä, jolloin koira vainun saatuaan jäljittää eläimen mielellään äänettömästi ja pysäyttää sen haukkumalla, jolloin ohjaaja pääsee lopettamaan eläimen. Tällä tavoin on osaavan koiran kanssa mahdollista päästä suuriinkin iltasaaliisiin. Pysäyttäviä koiria kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan hyödyntää supikoirien tehopyyntiä toteutettaessa.
Metsästys luolakoirilta (joku saaliskuva)
Luolakoirien avulla tapahtuva pyynti keskittyy talveen ja seuraavaan lisääntymiskauteen selvinneiden yksilöiden poistamiseen. Luolametsästyksessä saadaan yleensä saaliiksi supipariskunta tai tiheiden kantojen alueella useampia yksilöitä. Pyyntimuodon teho perustuu siihen, että talviaikaan lähes kaikki supikoirat ovat hakeutuneet rakennusten suojiin tai maapesiinsä, joista niitä ei ole mahdollista saada pyydettyä muita pyyntimuotoja käyttäen. Luolakoirapyynti onkin talvikuukausina ylivoimaisesti tehokkain tapa vähentää supikoiria.
Alueen pesäluolastot tulisi kartoittaa ja pyynnin jälkeen kunnostaa siten, että jatkossa niiden tyhjentäminen onnistuu helposti. Kun pesäluolastot kierretään kevättalvesta, voidaan tällä tavalla onnistua aikaansaamaan hetkellinen supikoiratyhjiö. Luolakoirien käyttö supikoirien metsästämisessä on erittäin tärkeä pyyntimuoto, sillä loukkupyynti yksistään ei riitä pitämään supikoirakantaa alhaisena ja vapaana työskentelevien koirien (pysäyttävät ja ajavat) käyttö on monin paikoin liian vaarallista koirien kannalta.
Kartoittamalla pesäluolastot ja tekemällä täsmäiskuja osaavien koirien ja pyytäjien toimesta on mahdollista saada saaliiksi huomattavan suuria määriä supikoiria.
Supikoirasaaliista saadaan tietyillä alueilla suurin osa luolakoirien avulla, joskin luolakoiraharrastajia ei löydy läheskään kaikista metsästysseuroista. Aktiiviset luolakoiraharrastajat liikkuvat usein pitkiäkin matkoja avustaakseen koirattomien alueiden metsästäjiä. Tällaista yhteistoimintaa tulisi metsästysseurojen entisestään tukea ja lisätä esimerkiksi poistamalla pienpetojahteihin vieraaksi tulevilta henkilöiltä vierasmaksut. Tätä tapaa ovat useat seurat jo hyödyntäneetkin menestyksekkäästi.
Supikoirien pyynti merkitsemistä varten
Supikoiria voidaan myös pyytää loukuilla niiden pannoittamista varten. Pannoitetun yksilön liikkeitä on mahdollista seurata ja näin löydetään uusia pesäluolastoja, joista on mahdollista esimerkiksi luolakoiria apuna käyttäen saada poistettua muita supikoirayksilöitä. Pannoitetun yksilön löytäessä puolison, seuranta mahdollistaa myös sen saaliiksi saamisen. Tätä menetelmää on käytetty Ruotsissa jo usean vuoden ajan.
Mårdhund – förebyggande naturvård –pilottitutkimuksen aikana selvitettiin Ruotsissa varhaisvaroitusjärjestelmän käynnistämisen lisäksi myös radiomerkittyjen supikoirien liikkeitä ja vaeltamista. Supikoiraparista tapettiin toinen ja jäljelle jääneelle asennettiin radioseurantapanta. Tämän avulla voitiin selvittää kuinka kauas henkiin jäänyt yksilö vaelsi alueelta ja kuinka kauan sillä meni ennen kuin se löysi uuden kumppanin. Tällä tavalla oli mahdollista löytää uusia elinpiirejä ja supikoirayksilöitä sekä tehostaa niiden pyydystämistä (Dahl ym. 2009).
Taajama- ja ulkoilualueiden erityispiirteet (kuva piilopyydyksestä + käsiaseesta + äänenvaimentimesta)
Taajama-alueiden läheisyydessä tapahtuva supikoirien pyynti vaatii erityistä huomiota, sillä asutuksen läheisyydessä sijaitsee usein sellaisia supikoirille mieluisia alueita, joilla ne lisääntyvät kontrolloimattomasti. Ihmisten asumis- ja virkistyskäyttöön varatut alueet ovat usein pois normaalin metsästyksen piiristä ja tästä syystä supikoirat onnistuvat lisääntymään alueella ja levittäytyvät asutuksen läheisyydestä laajalle lähi ympäristöön, vaikka kyseisillä alueilla pyyntipaine olisikin suuri. Näin ympäröivän alueen suurikin pyyntipaine voi valua hukkaan, uusien supikoirien saapuessa joka syksy pyynnin ulkopuolella olevalta alueelta.
Kun supikoirien pyyntiä harjoitetaan lähellä ihmistoimintoja, tulee pyynnin toteuttamiseen kiinnittää erityistä suunnitelmallisuutta. Pyydykset on hyvä sijoittaa niin, etteivät ohi kulkijat näe niitä helposti. Vaikka pyydykset olisikin sijoitettu huolella, laitteisiin voi kohdistua ilkivaltaa. Uudenmaan riistanhoitopiirissä kehiteltiin 2000-luvun alkupuolella taajama-alueiden petopyyntiin soveltuva piilopyydys, joka kaivetaan maan sisään. Tämän tyyppisiä uusia pyyntilaitteita tulisi edelleen kehittää ja pyrkiä ottamaan käyttöön, sillä muutoin tehokas supikoirien pyynti saattaa valua hukkaan asutuksen läheisyydessä lisääntyvien supikoirien pitäessä kantaa runsaana.
Taajama-alueiden läheisyydessä on mahdollista maanomistajan luvalla tyhjentää supikoirien asuttamia pesiä. Tämä olisikin erityisen suotavaa, sillä kevättalvella maastosta pyydetyt supiparit vähentävät supikoirien runsautta alueella alkukesän herkkänä lintujen pesimisaikana. Rajattujen alueiden supikoirien pyynnissä on onnistuttu saamaan kantaa pienentäviä tuloksia paremmin kuin tehopyynnin tapahtuessa suuremmilla ja yhtenäisemmillä alueilla (Pekkarinen 2010). Aktiivista pyyntimuotoa harjoitettaessa tulee
pyytäjien asennoitua keskustelemaan ohikulkijoiden kanssa asiallisesti ja perustelemaan pyynnin tarkoitusta luonnonhoidollisilla syillä.
Loukku- ja luolakoirapyynti asutuksen läheisyydessä saattavat herättää joissain ihmisissä negatiivista suhtautumista. Supikoirien pyynti herättää erityistä huomiota alueella, kun liikutaan pitkien metsästysaseiden kanssa tai ihmisten kuullessa voimakkaita laukausten ääniä. Nämä asiat kannattaa huomioida ja pyrkiä käyttämään eläinten lopettamisessa lyhyitä käsiaseita ja äänenvaimentimia.
Uusien pyyntimenetelmien ja apuvälineiden hyödyntäminen
Vieraspetojen kuten supikoiran kantojen vähentämiseksi tulisi etsiä uusia apuvälineitä ja pyyntimenetelmiä. Nykyisillä menetelmillä ja pyyntiponnistuksella supikoira tullee lisääntymään ja levittäytymään yhä laajemmalle. Tämän estämiseksi seuraavassa ehdotetaan harkittavaksi uusien apuvälineiden käyttöönottamista, joista osan hyödyntäminen vaatisi muutoksia lainsäädäntöön.
Keinovalo
Supikoirien sekä muiden vieraslajien metsästystä olisi mahdollista tehostaa merkittävästi, mikäli keinovalon käyttö sallittaisiin muuttamalla metsästysasetusta. Valon käyttö mahdollistaisi supikoirien ampumisen haaskalta pimeään aikaan ja supikoirien valottamisen esimerkiksi haaskojen lähimaastossa, jolloin olisi mahdollista laskea pysäyttävä koira havaitun supikoiran perään.
Automaattinen loukun tarkistaminen
Elektroniset ratkaisut, joiden avulla voitaisiin elävänä pyytävien loukkujen tarkistamisesta tehdä kevyempää ja vähemmän aikaa vievää, tehostaisivat supikoirien pyyntiä huomattavasti. Näin yhä useampi pyytäjä pystyisi pitämään pyydyksiä vireessä jonka myötä supikoiria saataisi runsaammin saaliiksi. Asia vaatisi lainsäädännön selkiyttämistä ja elektronisten ratkaisujen osalta kehittämistyötä paremmin metsästäjien tarpeita vastaaviksi.
Jalkanaru
Jalkanarun käyttö on metsästysasetuksen mukaisesti sallittu vain kettua metsästettäessä ja tällöin jalkanarun silmukan tulee olla halkaisijaltaan lauenneena vähintään 30 millimetriä. Kyseisen pyyntilaitteen käyttö perustuu siihen, että pehmeää lunta on tarpeeksi paljon, jolloin ketut liikkuvat omia polkujaan hyödyntäen. Jalkanarun käytön salliminen ei todennäköisesti toisi pyyntiin kovinkaan suurta lisätehoa, sillä pehmeän lumen aikaan, jolloin jalkanarupyynti olisi tehokasta, supikoirat liikkuvat hyvin vähän. Mikäli ne liikkuvat otollisten jalkanarupyyntikelien aikaan, ovat ne silloin myös helposti jäljitettävissä ja pyydettävissä esimerkiksi luolakoiria apuna käyttäen.
Soft-Catch
Soft-Catch är en fångstanordning som påminner om de gamla fotsaxarna som tidigare användes vid jakt på räv. Enligt rådande lagstiftning är det förbjudet att använda alla typer av fotsaxar som fångar djuret levande. Vid tidpunkten när dessa förbjöds var dessa utformade på ett sådant sätt att de orsakade djuren de fångade onödigt lidande. Tekniken har gått fram mycket sedan dess och dagens saxar som används är av sådan typ att de endast håller fast djuret utan att varken skadar eller utsätter djuret de fångar för onödigt lidande och kallas idag för Soft-catch. De är utformade på ett sådant sätt att de inte klämmer för hår kring djuret ben och de delar som håller fast djuret är gummibeklädda för att inte orsaka
djuret nötskador. Deras funktionssätt kan jämföras med fotsnaran och varken människor eller andra djur skadas av att fastna i dylika fångstredskap.
Fördelen med dessa typer av fångstredskap är att de är små och lätta och mycket kostnadseffektiva. Den största fördelen är dock att de, rätt använda, fångar mycket bra eftersom de är både luktfria och ej synliga. Deras användningsändamål är också många eftersom de kan användas på bar mark nedgrävda i antingen i marken, under snön eller under vatten. Eftersom de även är mycket lätta kan ett stort antal fällor placeras ut på ett begränsat område vilket även det leder till en effektiv fångst i förhållande till antalet mårdhundar på området. I våtmarksområden skulle fällor av denna typ vara mycket fångseffektiva och kostnadseffektiva vilket skulle kunna få långt gående positiva effekter. Vid eventuell användning av dessa är det dock viktigt att ta se till att inte jakthundar och övriga hundar fastnar i dessa och användningen måste planeras enligt detta.
Lainsäädännön kehittämistarpeet
Supikoiran siirtäminen riistalajista rauhoittamattomaksi
Supikoiran siirtämistä riistalajista rauhoittamattomaksi tulisi keskustella. Näin esimerkiksi metsästyskortittomat mökkiläiset pystyisivät pyydystämään supikoiria. Metsästyslain 20 pykälä estää tällä hetkellä supikoirakannan pyydystämisen kestävän käytön periaatteiden vastaisesti. Jos laji siirrettäisiin rauhoittamattomien lajien listalle, tämä ongelma poistuisi. Metsästyskortittomien suorittaessa pyyntiä tulisi kuitenkin jollain tapaa varmistua, että kaikilla on tarvittavat tiedot, taidot ja välineet supikoirien lopettamiseksi eläinsuojelulainsäädännön mukaisesti. Metsästyskortittomat ja aseita omistamattomat henkilöt tarvitsisivat todennäköisesti apua lähialueen metsästäjiltä supikoirien lopettamiseksi, sillä nykylainsäädännön vallitessa aselupia on hyvin hankalaa, ellei mahdotonta saada pelkästään supikoirien lopettamiseksi.
Keinovalon käyttö
Keinovalon käytön salliminen lisäisi huomattavasti pysäyttävillä koirilla tapahtuvan ja haaskapyynnin tehoa. Samalla eläinten lopettaminen olisi mahdollista toteuttaa turvallisesti ja nopeasti myös huonoissa valistusolosuhteissa.
Elektroniset laitteet
Elävänä pyytävien loukkujen kokeminen elektronisia laitteita hyödyntäen tehostaisi supikoirien loukkupyynti-intoa. Lainsäädäntöä uudistettaessa tulisi selkiyttää uusien elektronisten laitteiden käytön laillisuutta.
Käsiaseet ja äänenvaimentimet
Käsiaseille ja äänenvaimentimille tarvittavien lupien hankkiminen tulisi olla mahdollista supikoirien vähentämiseksi siten, ettei ihmisten pyynti-into kaadu liiallisen lupabyrokratian myötä. Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että äänenvaimentimen asentaminen onnistuu ainoastaan lähinnä puoliautomaattipistooleihin, joille lupien saaminen pyyntitarkoituksessa on erittäin hankalaa. Äänenvaimentimen käyttö on eduksi muun muassa ihmistoimintojen läheisyydessä ammuttaessa sekä ampujan että koiran kuulon säästämiseksi.
Soft-Catch
Som ovan angetts är fångsten och kontrollen av mårdhundspopulationerna mycket arbetskrävande och kostsamt. För att kunna uppfylla de internationella förpliktelser som Finland förbundit sig till är det absolut att ta i bruk alla effektiva fångstmetoder utan att för den skull pluta på etiken, vilket är grunden för att jaktens acceptans. De nya ”soft-catch” fångstanordningar som med framgång används exempelvis i USA gör det möjligt att effektivt kunna hålla efter små rovdjur till små kostnader. Ny mest använda fångstmetoden för mårdhunden i Finland är troligtvis KANU-fällan som är mycket effektiv men även mycket kostsam och klumpig. Måtten på en KANU-fälla är 1,5m * 2 m * 0,9 m och väger tiotals kilo. Av logistiska orsaker kan inte många dylika fällor placeras på ett och samma området. Kostnaden för dessa ligger även mellan 150 – 250 euro per styck. En Soft-Catch väger endast några hundra gram och måtten är cirka 15 cm * 10 cm och kostar mellan 10-25 euro per stycke.
Soft-Catch används bland annat till att fånga tvättbjörn, vilket är ett djur av motsvarande storlek som mårdhund och som också lever i par. Rätt placerade gör Soft-Catch det oftast möjligt att fånga djuren parvis vilket är positivt eftersom vissa forskningsrapporter (Kauhala esim) visar att en effektiv jakt på mårdhund på ett område gör att mårdhunden sprider sig snabbare i och med deras naturliga beteende att genast söka en ny partner om den ena förolyckas. Denna fångstmetod skulle effektivt motarbeta detta eftersom man i nästan samtliga fall kan fånga båda individerna med minimala insatser. Soft-Catch kan även användas under vatten och eftersom mårdhunden är ett djur som trivs nära vatten är dessa mycket lämpliga just för jakt på mårdhund och användning under vatten minimerar också risken för by-catch. By-catch är dock inget problem eftersom de djur som fångas inte skadas. Om ”fel” djurart fångas anordningen kan de med rätt utrustning släppas fria utan att få bestående skador. Av denna orsak använder bland annat Naturdirektoratet for Vildtfovrvaltning i Norge dessa när man fångar in exempelvis lodjur för märkning. Man borde omedelbart inleda försök med dessa moderna fångstmetoder för att få bukt med mårdhunsproblematiken.
Tapporaha
Tapporahan käyttöönotosta tulisi keskustella ja kartoittaa sen mahdollisuudet, hyödyt ja haitat, ainakin erityiskohteiden osalta. Yleisen tapporahan käyttöönotto saattaisi lisätä joidenkin ihmisten halua siirtää supikoiria harvemman supikoirakannan alueille, tai kokonaan uusille esiintymisalueille, rahallisen hyödyn toiveessa. Toisaalta sen käyttöönotto todennäköisesti lisäisi tuntuvasti pyynnin houkuttelevuutta ja sen myötä yhä useampi pyrkisi saamaan supikoiria saaliiksi.
Jalkanaru
Jalkanarun käytön mahdollisuudesta, ainakin erityiskohteilla, tulisi keskustella. Jos jalkanaru katsottaisiin eettisesti hyväksyttäväksi ja käyttökelpoiseksi pyyntivälineeksi, tulisi sen käytön sallimisen hyödyt ja haitat kartoittaa ennen kyseisen pyyntimuodon sallimista.
Suojelualueilla tapahtuva supikoirien metsästys
Suojelualueilla tulisi sallia mahdollisuuksien mukaan muidenkin lajien kuin pienpetojen pyynti. Näin metsästäjillä säilyisi motivaatio auttaa myös supikoirien pyydystämisessä.
Metsästysseurojen mahdollisuudet supikoirien metsästyksen lisäämiseksi
Maksullisesta vieraskortista luopuminen
Supikoirien metsästämisen osalta tulisi luopua maksullisen vieraskortin käytöstä. Etenkin luolakoirapyynnin yhteydessä pyynti kohdistuu tietyille paikoille ja siihen tarvitaan joka tapauksessa maanomistajan lupa (rakennuksen tai ladon lattialankkujen ym. omaisuuden siirtely sekä maapesien kaivaminen vaativat aina maanomistajan luvan). Luolakoirat eivät aiheuta työskennellessään häiriötä metsästysseuran vuokraamilla alueilla esiintyville muille eläimille ja linnuille eikä myöskään ihmisille.
Loukkupyynnin lisääminen lahtivajoilla
Jokaisen lahtivajan yhteyteen tulisi saada elävänä pyytävä loukku, jonka kokemisesta seuran jäsenet voisivat sopia niin, että pyyntilaitteen kokemisesta aiheutuva aika jakautuisi useiden henkilöiden kesken. Näin loukkupyynti ei kävisi liian raskaaksi yhtä henkilöä kohden.
Loukkupyynnin lisääminen riistanruokintapaikoilla
Jokaisen riistanruokintapaikan yhteyteen tulisi saada loukku supikoirien pyydystämiseksi. Ruokintapaikat houkuttelevat supikoiria paikalle ja tarjoavat niille helppoa ravintoa. Niiden pyydystäminen olisi mahdollista paljon nykyistä tehokkaammin, sillä ruokintapaikan ylläpito vaatii joka tapauksessa käyntejä säännöllisin väliajoin paikan päällä.
Kansainvälinen yhteistyö
Suomi on sitoutunut noudattamaan lukuisia kansainvälisiä sopimuksia, joissa linjataan muun muassa toimenpiteitä haitallisten tulokaslajien leviämisen estämiseksi. Supikoira Life + -hanke on hyvä osoitus monikansallisesta yhteistyöstä tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän tyyppisiin yhteistyöhankkeisiin tulisi jatkossakin pyrkiä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Hyvien ratkaisujen löytäminen ja hyödyntäminen myös muissa maissa on järkevää. Tieto-taidon jakaminen yli valtakunnan rajojen auttaa toimivien käytäntöjen levittämisen kautta muita maita muun muassa supikoirien pyydystämisen tehostamisessa ja lajin leviämisen estämisessä.
